9.3.2018

En kirjoita opettaakseni, kirjoitan oppiakseni itse *

Käytin koko helmikuun kesää hermoillen. Lähetin kymmenittäin työhakemuksia ja pelkäsin, etten pääse minnekään. Lopulta sain yhden haastattelukutsun. Perjantaina kävin haastattelussa ja olin aivan varma, etten tietenkään tule valituksi. Maanantaina jännitin koko päivän soittoa ja kolmen aikaan iltapäivällä olin jo asennoitunut ettei soittoa tule lainkaan. Vartin yli tuli soitto ja pääsin.

Saman viikon keskiviikkona tuli seuraava soitto. Olisin päässyt toiseen paikkaan haastatteluun. Harmitti hetken ihan saakelisti. Puhelimen toinen pää kuulosti niin mukavalta ja kehui vielä lähettämääni hakemusta. Puhelun jälkeen paniikissa etsin sähköpostia, jolla olin hakemuksen laittanut. Oli pakko saada se talteen kerran oli hyvä hakemus, ainakin jonkun mielestä. 

Samana päivänä saapui sähköposti, kesähuoneesta muutaman sadan metrin päässä tulevasta kesätyöstäni. Tampereelta en edes koittanut hakea minkäänlaista oman alan kesäpaikkaa. Täällä niitä on vähän ja niistä vähistä kamppailevat yliopistoharjoittelua tekevät opiskelijakollegat. 

Seuraavalla viikolla sain muuten vielä yhden soiton. Olisin taas päässyt haastatteluun. Ei harmittanut enää niin paljoa kuin edellisen puhelun kohdalla, koska paikka oli Päijänteen toisella puolella.

On kuitenkin outoa olla se, jota soitetaan useaan eri haastatteluun. En ollut varautunut tällaiseen helmikuuhun lainkaan. Olen ajatellut aina, että en ole kovinkaan lahjakas muokkamaan persoonallisia tai mitenkään muuten houkuttavia työhakemuksia, mutta kai jossain vaiheessa niidenkin rustaamiseen tulee jotain taitoa.

Olin muuten aivan varma, että tuon viikon, jolloin sain sekä työpaikan että kesähuoneen jälkeen tulee viikko, jolloin hukkaan puhelimen ja tietokone leviää. Sitä viikkoa jäljellä vielä viikonloppu. En tiedä uskallanko poistua kotoa.


* Kun en keksi otsikoita selaan Wikisitaatteja ja valitsen ensimmäisen lausahduksen, joka herättää jotain. Tämän tokaisun on lausahtanut ranskalainen kirjailija Jean Dolent.

6.2.2018

Keskeneräiset

 Helmineuletunika

Sain tämän neuleen langat syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani viime keväänä ja aloitin neulomisen lähes heti innoissani vaikka yritinkin ensin hillitä itseäni, jotta olisin ensin vienyt loppuun silloiset keskeneräiset neulomukset. Pellava-puuvillalanka oli kuitenkin liian houkuttavaa ja oli pakko aloittaa neulominen. Nyt neulomus on seisonut puuttuu vain hihat -tilanteessa noin puoli vuotta. Tavoitteeni on saada tunika valmiiksi kesäksi, sillä silloin on sen otollisimmat käyttöajat.

Räsymattovillatakki

Olen varmaan aina ollut koukussa jämälankaneulomuksiin. Jopa niin paljon, että ostelen välillä satunnaisia lankakeriä ilman mitään ajatusta, mitä niistä teen, jotta lopulta niitä on varastossa yhden neuleen verran ja voin alkaa pätkimään lankoja ja neulomaan koukuttavaa räsymattoneulepintaa. 

Joulukalenterisukka

Sain tehtyä yhden sukan valmiiksi jouluaattoon, mutta koska en osaa loopata tai omista kaksia samankokoisia sukkapuikkoja jää yleensä aina toinen sukka odottelemaan tuloaan. Niin kävi nytkin. Ehkä teen toisen sukan juhannukseksi.

Musta villapaita

Aloitin tämän työn tammikuussa, kun ei oikein huvittanut neuloa mitään, mikä oli jo kesken. Halusin vain neuloa jotain erittäin pehmeää suurilla puikoilla, johon Novitan Joki-lanka oli hyvä valinta. Ehdin tehdä takakappaleen kokonaan ennen kuin lähdin Riikaan ja en ole sen jälkeen ehtinyt vielä koskemaan tähän työhön sillä...

Vihreä neulepaita

...reissun jälkeen aloitin neulomaan vihreää villapaitaa Novitan Venla-langasta, joka ensin tuntui värinsä ja ohuutensa puolesta ihanalta, mutta onkin osoittautunut ärsyttäväksi neuloa. Vaikea saada siistiä tasaista pintaa ja jouduin purkamaan neuleenalun muutamaan kertaan. Nytkään neule ei ole ihan sellainen kuin haluaisin, mutta en halua enää purkaa työtä, sillä muuten lanka kuluu jo liikaa. Vähän jännittää myös se, että ohje jota mukailen on tehty aivan toiselle langalle ja olen jo aika alkutekijöistä saakka muokkaillut ohjetta oman pääni mukaan, mikä ei aina ole osoittautunut toimivaksi strategiaksi.

Mustat sukat

Ei varmaan tarvitse sanoa mitään muuta kuin, että mustia sukkia on tylsä neuloa ohuesta langasta. Ovat olleet kesken koko kuluneen talven. Haluaisin nämä kuitenkin jo kovasti käyttöön.

Vihreä huivi

Ikuisuusprojekti. Pitsineule ja epäselvä ohje kombinaatio vievät yllättävän nopeasti neulomisinnon.

1.2.2018

Postikortteja Riikasta


Vuotuinen kirjasto- ja informaatioalan opiskelijoiden konferenssi vei tänä vuonna Latviaan ja tällä kertaa ihan oikeasti myös osallistuin symposiumiin, olin pitämässä siellä työpajaa. Eli tein kaikin puolin asioita oman mukavuusalueeni ulkopuolella.

Työpajan ja siitä johtuneen jännityksen vuoksi en ehtinyt tutustua kaupunkiin niin paljoa kuin olisin tahtonut. Ehdin kuitenkin syödä kolme kertaa erittäin hyvää vegaaniruokaa* ja kerran erittäin pahaa. Vierailin Art Nouveau -museossa ja -korttelissa sekä kävelin Daugavan yli järjettömässä lumimyräkässä. Ehdin myös yhteen lankakauppaan ihailemaan latvialaista villaa, mutta en osannut ostaa mitään.


*Voin lämpimästi suositella Fat Pumpkin nimistä kasvisravintolaa kaikille kaupungissa kävijöille. Hyvää ruokaa, eikä pelkästään hampurilaisia ja muuta mättöruokaa. Kaikki ruoka myös tehdään alusta asti ravintolassa, joten tuoreet asiat olivat oikeasti hyviä.